Yhdistys

Maaseutuoikeuden Seura (MOS) on tieteellinen yhdistys, jonka tavoitteena on edistää keskustelua maaseutuoikeudellisista kysymyksistä yhteiskunnassamme. Maaseutuoikeuden ala ymmärretään yhdistyksen toiminnassa laajasti – se pitää sisällään perinteisen maatalousoikeuden ohella muun muassa metsätalouteen, maaseudun elinvoimaisuuteen, elintarvike- ja ruokaturvaan sekä maaseudun yrittäjien hyvinvointiin liittyviä juridisia kysymyksiä.

Yhdistyksen eräänä tehtävänä on välittää ylikansallisesta sääntelykentästä, lähinnä EU:sta ja WTO:sta, tulevia velvoitteita ja tutkimustietoa kansallisen tason saataville ja osaltaan tukea niiden saattamista lainvalmistelun ja kenttätyöskentelyn käyttöön. Tätä varten MOS on säännöllisesti järjestänyt seminaaritilaisuuksia myös koulutustarkoituksessa. Ajoittain aineistoja on sisällytetty seuran julkaisusarjaan. Viime aikoina kehitys on suosinut tietosisältöjen siirtämistä digitaaliseen muotoon. Tämä projekti, mukaan lukien asiantuntijakirjoitusten julkaiseminen kotisivulla, on vireillä.

MOS perustettiin 1989 professori Erkki J. Hollon oltua joitakin vuosia CEDRin henkilöjäsenenä ja saatua toimekseen luoda Suomeen kansallinen alajärjestö. CEDRiin, joka oli perustettu samoihin aikoihin kuin Euroopan talousyhteisö, ei emojärjestönä kuulunut yhdistyksiä vain jäsenvaltioista eli alkuperäisistä kuutosista, vaan toiminta-alueen ideana on koko maantieteellinen Eurooppa. Jäseniä onkin alusta alkaen ollut myös itäisestä ja eteläisestä Euroopasta. MOS oli ensimmäinen Pohjoismaissa, Norja liittyi myöhemmin. Nyttemmin on vakiinnutettu yhteistyötä maanosan ulkopuolisten sisarjärjestöjen kanssa ja sillä on asiantuntija-asema (NGO) muun muassa EU:ssa, FAO:ssa ja Euroopan Neuvostossa.

CEDRin keskeisenä toimintamuotona on joka toinen vuosi pidettävä kansainvälinen kongressi. Niiden raporteista on laadittu julkaisut, joiden sisältö on paitsi edustava myös pätevästi tuotettu. Suomen liittymisen jälkeen alkuaikoina painopiste oli maatalouden silloisissa kipupisteissä, maatilarakenteessa, ylituotannossa erilaisine hillitsemiskeinoineen (kiintiöt, tuotannon supistukset, hillitsevät tuet), sittemmin yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP) liittyvissä kysymyksissä tämän ohjelman koko ajan muuttuessa yhä kompleksisemmaksi. Suomi isännöi kongressia 2000. Tämän jälkeen aihepiirit ovat väljentyneet käsittämään myös aluepoliittisia ja ympäristöällisiä seikkoja ilmastonmuutoksen ja vihersiirtymän myötä.